#roolipelit

Kirjoittelin taannoin lukeneeni Taru sormusten herrasta uudelleen ja mietin millainen merkitys sillä oli roolipeliharrastuksen suhteen. Aloitin vuonna 1992 ja mikään ei houkutellut niin helposti mukaan kuin Keski-Maa roolipeli (KERP, englanniksi MERP). Ystäväni oli sitä ennen pelannut ANKH-roolipeliä, jossa hänen hahmonsa oli myrkyttynyt juotuaan peikkojen sahtia. Hän yritti selittää minulle, että pelissä voi tehdä mitä vain, ja että kyseessä ei ole tietokonepeli, mutta ymmärrykseni kasvoi vasta, kun pääsin isompien poikien peliporukkaan mukaan. Tällöin ANKH oli vaihtunut jo Keski-Maahan. Ensimmäiset koetut seikkailut olivat toki aika yksinkertaisia, mutta lapsen mielikuvitus paikkaa aika tehokkaasti puutteet, ja kun luki Hobitin ja Sormusten herran kylkeen, niin sitähän mentiin. Pelinjohtajana toiminut oli kuitenkin ahkera partiolainen ja pian kävi niin, että pelejä oli hyvin harvoin. Niinpä ystäväni, joka omisti pelin, pyysi erään toisen luokkakaverin pelinjohtajaksi, ja vaikka noita pelejä pelattiin vain muutama, olivat ne harppaus tarinankerronnassa ja seikkailujen syvyydessä. Kun kiireet veivät toisenkin pelinjohtajan, ystävä pyysi allekirjoittaneen johtamaan peliä. Ja siitä roolista on sitten hyvin harvoin poikettu enää sen jälkeen. Helsingin Fantasiapeleissä sain selville, että KERP:iin on aika monta lisäosaa ja suurin osa niistä oli englanniksi. Mutta kun into on suuri, niin kielikään ei ole oikein este ja siinä sivussa tuli opittua englantia, kun halusi uppoutua maailmaan syvemmälle. KERP:iä julkaisi Iron Crown Enterprises (I.C.E.) 1982-1999. Jos jokin osoittautui hyväksi valinnaksi, niin se oli seikkailukirjojen ja kampanjoiden sijoittaminen pääosin 1600-luvulle kolmatta aikaa, jolloin Keski-Maa on hurjan paljon eläväisempi paikka verrattuna kolmannen ajan loppuun, jolloin Taru sormusten herrasta -kirjan tapahtumat sijoittuvat ja maailma tuntuu osittain keikkuvan romahduksen partaalla. Lisäosia oli huikea määrä ja ne eivät pelkästään vyöryttäneet tajuntaan tutun kartan paikkoja yksi kerrallaan, vaan lähtivät rohkeasti ja mielenkiintoisesti luomaan uutta itään ja kauas etelään asti Haradwaithin aavikon tuolle puolen. Jos kirjoissa etelästä oli hyökynyt pelkkiä vihollisia, lisäosat kertoivat etelän kansoista monipuolisemmin. Puristeille nämä eivät ehkä sovi, mutta purismi ei ole oma juttuni. Palavan ahkerat fanit julkaisevat edelleen satojen sivujen lisäosia ja upeita karttoja, jotka helpottavat pelinjohtajan suunnitteluja huomattavasti. Olin itse pyöritellyt KERP:iä muokatuilla 2. laitoksen säännöillä, kunnes Against the Darkmaster julkaistiin ja pääsin virtaviivaistamaan vanhan KERP:n hieman modernimpaan kuosiin menettämättä kuitenkaan vanhaa tuntumaa. Keski-Maassa pyörii tällä hetkellä muutama kampanja, joista kaksi sijoittuu neljännen ajan alkupuolelle. Nuorempana ajattelin, ettei sormuksen tuhon jälkeen oikein tapahdu mitään, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa on ihmisten osa niin hyvässä kuin pahassa jälleenrakennuksen kiemuroissa. Kolmas taas on Pendragon-roolipelin variantti, jossa seurataan ritareiden matkaa 1400-luvulla kohti Gondorin hirveää sisällissotaa. Miten tuo kaikki sitten vaikuttaa siihen, kun lukee Taru sormusten herrasta uudelleen? Kävi huvittavasti mielessä, että miksi valita kirjalle aikakausi, joka on aika hiljainen. 😁 Haaveilen kyllä vielä paluusta 1600-luvulle. Ehkä sitten, kun neljäs aika on paketissa! Kansitaidetta: Angus McBride Alkuperäinen karttamestari: Pete Fenlon #roolipelit #rpg #kerp #merp #pendragon

Onpas tulossa roolipelitäyteinen viikonloppu ja vielä pelaajana: tänään ensin Warhammer maailmaan rottaongelmaa ratkaisemaan nunnaritarin saappaissa ja huomenna selvinnee riittääkö DnD puolijättini uimataidot pelastamaan kaveri jättimäinen vatsasta ennen tämän hukkumista. #roolipelit

#Luettua

Lueskelin nyt Wanderhome -roolipelin ilmaisversin ja vaikuttipa mukavalta, kuulemma tässä voi jo ihan hyvin viettää pelisession hahmoja rakennellen ja jättää kamppiksen vaikka siihen.

Mielenkiintoista on pelin ohjeissa painotus sille että tässä keskitytään matkaan, ei päämäärään ja että matkalla kohdattujen paikkojen ongelmia ei tulla ratkaisemaan.

Ratkaisun avaimet kun ovat paikallisten käsissä ja heitä voidaan toki autella, mutta ulkopuolisten matkalaisten tulee jatkaa matkaa. Toisaalta hyvinkin Nuuskamuikkusfiiliksiä ja toisaalta täysin sitä vastaan.

Tässä vielä ihana kohta säännöistä:

“Once we have our place, some kith and each other,, we’re going to want to start playing. Every time we gather to play Wanderhome, we will answer these questions together:

• What sort of place did we just travel from?
• Do we feel our journey has been long?
• Is there somewhere we hope to go?

Every time we gather to play Wanderhome, we will each answer this question silently, in our heads:

• Will I someday find a home?”

Tämäkin meni nyt uhkaavasti paisuvalle pelilistalle, ehkä joskus tulevaisuudessa osaan jotain pelistäkin sanoa, enkä vain sen lukemisesta

https://possumcreekgames.itch.io/wanderhome-playkit

#roolipelit #wanderhome