#autisminkirjolla

#kansalaisaktivismi #autisminkirjolla #fakta #saannot #demokratia #oikeudenmukaisuus #oikeusvaltio #narsismi Minulla on maine hankalana ämmänä. Erittäin hankalana, ikävänä ihmisenä. Olin jo lapsena sellainen etten hyväksynyt epäoikeudenmukaisuutta. Lapsuuskodissani isä käyttäytyi itse kuin sika pellossa, mutta vaati muilta kuuliaisuutta. Vaikka isä oli impulsiivinen, myös väkivaltainen ja jopa sadisti, uhmasin sitä pikkutyttönä. Muutin pois lapsuuskodista 16 vuotiaana. Tuolloin 16v liityin ensimmäistä kertaa järjestöön. Olen jo lapsena ymmärtänyt ettei oikeudenmukaisuus ole mikään itsestäänselvyys. Opin jo nuorena ettei mikään ole itsestäänselvää. Valitettavasti nykyään hankalat yksilöt lääkitään hiljaiseksi etteivät häiritse kaupankäyntiä, kasinokapitalistia, saati sovinisteja, äärioikeiston kehittymistä. Varsikin naisoletettujen käsketään vaieta seurakunnissa ja nykyään se komento on voimistunut voimistumistaan. Valtaosa suomalaisista on muuttuneet poroporvarillisiksi positiivareiksi. Yrittäjät ovat kustantaneet NLP koulutusta ja yhä useampi duunari onkin muuttunut itse yksityisyrittäjäksi puhaltelemaan yhteiseen kasinokapitalistiseen hiileen.. -90-luvun laman jälkeen kansa alkoi äänestää konservativeja ja nyt ollaan tilanteessa, missä demokratiamme on uhattuna. Uusavuttomien laitostuneet sukupolvet kuvittelemassa että kuuluisa Joku Muu hoitaa kaiken. Jumalakin hoitaa muka. Vitut hoida! Ei ole ollut koskaan mitään paratiisia, ei ole luvattua maata, ei mitään kikkelijumalaakaan. Sori vaan. Uskovapaus toki on ja käärmeöljykauppiaat tienaa sillä, mutta turha itkeä siinä vaiheessa kun olet tyhjän päällä. Ajojahti meitä hankalia ämmiä kohtaan on kiihtynyt. Se todistettiin viikonloppuna Tampereella kun sinimustat natsit pahoinpitelivät monen raavaan miehen voimin yhden nuoren naisen potkimalla naaman ruhjeille. Olen jo ~70v mutta tiedän ettei Nyky-Suomessa enää vanhoja ihmisiä kunnioiteta. Varsinkaan jos on hankala vanha nainen kuka on tottunut taistelemaan epäkohtia vastaan. Nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet olemaan asiakkaina yhteiskunnassa. Ollaan totuttu siihenkin ettei ääntään saa enää korottaa kukaan. Lääkkeet! Lääkkeet! Lääkkeet! Normittaminen on edennyt hämmästyttävälle tasolle. Politikointi on muuttunut näpertelyksi muovisten mehupillien ja pullonkorkkien kanssa, mutta vanhoja konkareita ei kuunnella jos ne eivät ole miellyttäviä, tai Super Julkkiksia. Rikkaan lapsen syndroomat, ainoan lapsen syndroomat, narsistisuus, egoismi, itsekkyys ja se kuuluisa Joku Muu hoitaa. Sovinismi rehottaa ja naisten asema, samoin muun sukupuolisten, on uhattuna. Maailma on nyt täynnä vanhoja köyhiä naisia joilla ei ole rahaa kuluttaa. Meissä vanhoissa naisissa on myös hankalia ämmiä äärioikeiston mielestä ja Suomessakin on hoksattu että köyhistä vanhoista naisista päästään eroon natsiottein nostamalla terveydenhuoltomaksut pilviin. Sellainen kiitos raatamisesta hyvinvointivaltion eteen alipalkattuna. Sellainen kiitos kansalaisvaikuttamisesta, siitä ettei suostunut vain mielyyttäjäksi. Mutta niin kauan kun minussa henki pihisee, olen se hankala aina vaan. Evvk vaikka kukaan ei minusta tykkäisi. Tiedän mitä teen!

#yksinäisyys #eläkkeellä #ikääntyminen #autisminkirjolla #terveyshaasteet Usein sanotaan ja itsekin olen todennut että parempi yksin kuin huonossa seurassa. Aina se ei ole niin. Olen läpi elämäni kokenut ulkopuolisuutta lapsuusperheestäni lähtien, koulussa, työpaikoilla, parisuhteissa.. Olen oppinut elämään yksin enkä enää edes halua jakaa kotiani kenenkään kanssa elämäni ehtoopuolella, mutta välillä koen tosi vahvana yksinäisyyttä ja jopa niin että nuoruuteni huonot ihmissuhteetkin tuntuvat jotenkin houkuttelevilta. Osasin monen ihmisen kanssa pitää puoliani. Olen myös monen tuntemani ihmisen kanssa nauranut napa kippurassa. Parisuhteissakin oli hyviä ja huonoja hetkiä. Toki niiden päättymiselle oli pätevät syynsä. Monet muutokset, työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen, eläkeläisköyhyys, terveyden rapistuminen, liikuntarajoitteet.. Ja sitten ne kirotut "normaalit ihmiset" haukkomassa henkeään kun avaan suuni. Somesta naamakirjasta jo löysin uusia tuttavuuksia, mutta nyt ne ihmiset sitten jäi sinne ja olen täällä kuin piru vieraassa helvetissä, eikä kovinkaan moni halua puhua kanssani. Vikaa on itsessäni/oireistossani, vanha autisminkirjolla. Raskaita aiheita ja novellimittasia selostuksia. Useimmilla eläkeläisilläkin on parisuhteensa, lapset, lapsenlapset, harrastuksensa, on omakotitaloja ja kesämökkejä remppailtavana. Monelle some on vain paikka piipahtaa. Ikävä on joitakin vanhoja ihmissuhteitani vaikka niissä oli tarjolla sopimatonta seuraa. Olen muuttanut monta kertaa. Yli 30 ja pitkienkin matkojen päähän. Some on lähes ainoa paikka enää mistä löydän edes lähimain samanlaista vertaisuutta. Moni ystäväni on myös jo kuollut. En enää kaipaa mitään tiiviitä ystävyyksiä, mutta olishan se ihan kiva kun joku edes puhuisi minulle. Ei se tietenkään sääliseura mistään ole kotoisin.. Yks tyhjän kanssa. Pitäiskö hommata papukaija? 🦜 😬 😁 Sekään tuskin käy kun uniongelmaisena valvon ja lintu alkais mekastaa yötämyöten kun asun yksiössä, ei ole erillistä huonetta, linnulla omaa tilaa missä se vois kuorsata. https://www.naistenkartano.com/mieluummin-huonossa-seurassa-kuin-yksin/